Travelling Journal

Ches 327

Ches 1

Sankarit ja kolme sotilasta tehdään Humphinin toimesta näkymättömiksi rajanylitystä varten. Rajalla on rivi miehiä molemmin puolin, lukittautuneena tahtojen taistoon. Uljaat sankarit päättävät ratsastaa suoraan linjojen läpi, mikä aiheuttaa jonkinlaisen kohtauksen. Läpi kuitenkin päästään. Ja todetaan, että näkymättömän ryhmän johtaminen ei ole kovin helppoa.

Usean tunnin ratsastuksen jälkeen ryhmä näkee vuorenrinteellä liikettä. Liike on kiukkuisen näköinen kääpiö, joka ei edes nimeään tahdo kertoa seuraavassa epäystävällissävyisessä keskustelussa. Kääpiö kuulemma kelpaa nimeksi. Ilmenee myös, että Kääpiö oli ollut kartoittamassa luolia mutta joutunut "hiukan" eksyksiin. Tehdään yhteistyö- ja avunantosopimus, jonka yksityiskohtiin kuuluu paljon uhkailua ja tappolupauksia. Porukka jatkaa matkaa ja pystyttää yöksi leirin.

Yöllä neljännen vahtivuoron aikana tulee hurja hobgoblinhyökkäys, jonka seurauksena kaksi sotamiestä menee manan maille. Taistelun jälkeen Kääpiö heltyy kertomaan nimensä, joka oli Yrm. Yrm yrittää kuulustella vankeja, mutta yhteistä kieltä ei löydy. Niinpä hän tappaa otukset muitta mutkitta.

Ches 2

Aamu tulee niinkuin aamut aina. Pienen haavojen paikkailun jälkeen retkue jatkaa matkaa saapuen ennen pitkää etsityn linnoituksen luokse.

(Yrm suostuu kertomaan muillekin muistojaan reissusta)

Yrmin jäädessä ulos muut ratsastavat varovasti portista sisään ja kohtaavat Morasha-nimisen linnanrouvan. Seuraa lounas. Hunor selittää asian Morashalle kahden kesken miten parhaiten taitaa, eikä se ole paljon se. Ninpä Morasha ryhtyy neuvottelemaan kirjeitse Galanorin kanssa.

Yrm liittyy odotteluun kyllästyttyään lounasseurueeseen. Morasha käy utelemaan epämiellyttäviä: "Uskotteko ikuiseen rakkauteen?" Lisäruokaa ja -juomaa piisaa.

Yhtäkkiä palvelijat tulevat kertomaan, että linnaa kohti on tulossa paimentolaisia pahat mielessä. Vuorossa on puolustustehtäviä. Kierrettyään linnaa ja heiteltyään keihäitä nomaadit ryhtyvät runtelemaan porttia häkellyttävällä itsemurhataktiikalla - ovat ilmeisesti tottuneet linnan enemmän kuin vähän jähmeisiin palvelijoihin. Kun parpaarilauma pääsee sisäpihalle, taistelun kulku kuitenkin kääntyy. Hunor ja viimeinen sotilas saavat surmansa. Yrm ja Morhad ottavat hatkat linnan sisälle. Apuun laahustavat palvelijat osoittautuvat jokseenkin hyödyttömiksi, ja pakomatka jatkuu pakkasen puolella olevaan kellariin. Siellä käy ilmi, että Morasha kasvattelee lonkeroita Galanorista (joka siis ei osallistunut kahakkaan) ja tuntemattomasta hepusta. Keskeytettäessä Morasha kimmastuu ja käskee lopettaa häiriköinnin varsin painokkaasti. Pian kasvualustat heräilevät ja Morasha on onnessaan. Heppu nousee pystyyn, ottaa miekan ja lähtee lahtaamaan takaa-ajajia. Lyhyen kahakan jälkeen palataan ruokasaliin setvimään asiaa. Heppu oli Nuris, Morashan sydänkäpynen. Galanorin oli luovutettava osa elinvoimastaan Nurikselle.

Hunor herätetään myös henkiin, sotamies jää vainaaksi. Galanor saa palkkioksi avusta vanhalla kielellä kirjoitetun lapun, Yrm sormuksen, Morhad kypärän ja Hunor miekan. Lappu lienee jonkinlainen resepti.

(Hunor kertoilee)

Seuraa kätten paiskaamista. Sitten voipuneena petiin.

Ches 3

Aamulla raihnainen remmi nukkuu pitkään, ja sitten kuulemma sopiikin poistua että rakastavaiset pääsevät omaan rauhaansa. Galanorille lahjoitetaan vielä erinäisiä esineitä. Paluumatkalla nähdään ison otuksen seurailevan. Sitten kuuluu vaimea avunhuuto, jota lähdetään tietysti tutkimaan. Kaksi lehmisusipantteria yllättää Galanorin ja Hunorin, jolloin muut rientävät apuun. Ei hyvin käy: Morhad raadellaan hengiltä ja viedään pois pikaruoaksi, Galanor käy kuoleman portilla ja Hunorkin melkein. Yrm on ainut tolpilleen jäänyt petojen paetessa.

Ches 4

Kun potilaat heräävät, onkin päivä vaihtunut. Yrm oli parannusloitsuillaan paikannut heidät miten kuten vertapitäviksi. Aamuyön aikana sudet kiertelevät leiriä, mutta Hunor säikyttää niitä loitommalle liekehtivällä taikamiekallaan. Vaikka uni ei ole riittoisaa tahi laadukasta, matkan on jatkuttava päivän noustua. Illansuussa tullaan raja-alueelle ja nähdään partio, jonka ryhmä välttää piiloutumalla kallioiden sekaan. Raja ylitetään yöllisellä ratsurynnäköllä ja syntyy älämölö. Ryhmä pidätetään (TAAS), mutta Cortillianin edustaja kapteeni Almon järjestää vapauttamisen ennen kuin turhautuneet sankarit ryhtyvät väkivaltaisiksi.

Humphinin luokse mennessään Hunor ja Galanor törmäävät Meremehadiin, joka kertoo missä majailee. Humphinin luona he saavat kuulla, että liotustököttiin tarvittava sinister tail on suht hankala hankkia. Nedurin luoteisosassa on kuulemma autio kaupunki, josta otuksen saattaisi löytää.

Voimakaksikko menee Lohikäärmeen Kynsi -kapakkaan tapaamaan Meremehadia. Seuraan lyöttäytyy myös toinen haltianainen, joka haluaisi hänkin liittyä joukkoon (on kuulemma tanssija). Seikkailijat ovat lievästi häkeltyneitä tästä kauniiden neitojen paljoudesta. H, G ja M suuntaavat sitten Paistettuun Kaniiniin, jossa kaksi ensinmainittua kertovat minkä voivat. Sitten kasarmille nukkumaan.

Ches 5

Aamuyöstä Humphinin onnistuu yllättäen herättää Oromor henkiin! Kerrankin onnistunut kokeilu. Oromor saa myös kummaa juomaa, joka nuorentaa häntä kolme vuotta. Vähän päästä tulevat sitten Galanor ja Hunor kysymään viimeiset kuulumiset saagilta ennen lähtöä. Pappi on saada slaagin nähdessään saagin kokeilujen tuloksen, ihkäelävän Oromorin. Ryhmä kokoontuu majatalon eteen, jossa molemmat haltianeidot liittyvät seurueeseen saadakseen turvaa matkalle kohti Fairportia (tai niin ne ainakin väittävät).

Edetään muulien parasta tahtia. Parin tunnin päästä mutaan naamioituneet otukset hyökkäävät kimppuun kaikista ilmansuunnista, vain kohdatakseen kohtalonsa. Opetus: muta on huonompi suoja kuin metallihaarniska. Sitten vietetään aikaa etsien kadonneita sotilaita erinomaisen etsintäpartion turvin (Oromor ja Galanor eivät onneksi ajattele ääneen). Kapteeni Almon osoittautuu kansallissosialistiksi. Lampaat löytyvät ja matka jatkuu. Sen aikana nähdään King's View:stä lähtenyt sotilasosasto.

Ches 6

Greenwoodiin saavutaan ilman muita ongelmia. Porukka hajaantuu; lähtö on Raatihuoneen edestä kello seitsemän huomenna.

Ches 7

Koska on kiire, ryhmä jaetaan kahtia. Kääpiöt ja kolme sotilasta tulevat perässä kunhan ehtivät. Muut etenevät (surkeiden) ratsujen parasta vauhtia. Illansuussa pääjoukko kohtaa valtaisan koboldilauman, joka koituu kahden sotilaan kohtaloksi. Illalla leiriydytään.

Ches 8

Fairportiin tullaan puolilta päivin. Hunor ja Galanor suksivat Cortillianin luo ja haltianeidot majoitetaan Almonin kustannuksella Janoiseen Kauriiseen. Cortillian on sankareihin tyytyväinen (syytäkin olla, prkl) ja lähettääkin pienen valiojoukon (lue: itsemurharyhmän) reissuun kohti Tuhkakaupunkia heti huomenissa. Kolme arvausta ketkä joukkoon kuuluvat. 100 % vapaaehtoisen seikkailijajoukon lisäksi mukaan lähtevät kapteeni Adolf Almon ja kolme sotamiestä. Varusteiden täydennystä.

Ches 9

Käskynjako aamun sarastaessa; onnistuminen hyvin suotavaa. Matkalla nähdään isojen humanoidien jälkiä ja pian kukkulan takaa kirmaakin neljä ogrea. Kahakassa tulee vammoja, mutta ei onneksi kuolettavia. Yksi hirviö pääsee pakoon pari nuolta selässään.

Illansuussa tullaan kaupungin liepeille. Hunor ja Oromor ryömivät kukkulan päälle tähystelemään, ja näkevätkin temppelissä liikettä. Leiri pystytetään harjanteen toiselle puolelle ja kukkulalla pidetään jatkuvasti kahta vartijaa. Yö menee rauhassa.

Ches 10

Aamu sarastaa. Tai siis on hiukan vähemmän harmaata. Tuhkakaupungissa aikaisemmin käyneet kokevat deja vu -ilmiön katsellessaan lyijyaltaan näköistä järveä ja raunioitunutta kaupunkia. Suunnitelma tehdään: haltianeidot lähetetään tiedustelemaan ("Ikinä en ole antanut tällaista käskyä." -Hunor), koska ovat hyviä hiiviskelemään ja Meremehad peräti näkymätön. Muut jäävät makaamaan mäen päälle ja tarkkailemaan. Haltiat etenevät raunioiden rajalle, ja sitten lanta lässähtää tuulettimeen. Heidän kimppuunsa käy ihmispään omaava luurankokäärme, jollainen kohdattiin viimeksikin. Sonyara kuolee, Meremehad juoksee pakoon ja muut juoksevat alas rinnettä ehtiäkseen apuun.

Käärme tumpeloi iskuissaan ja apujoukot saavuttavat Meremehadin. Tosin kaikki muut paitsi kapteeni ja Hunor halvaantuvat saman tien. Eipä tuo mittään: Hunor onnistuu tuhoamaan ökön lyhyen nujakan jälkeen. Muut tointuvat hetken kuluttua, paitsi tietysti Sonyara. Synkissä mietteissä joukko jakaantuu kahtia ja etenee vanhan pääkadun molempia laitoja pitkin raunion suojasta toiseen syöksähdellen. Temppeliä ja kohteena olevaa patsasta ympäröivän torin laidalle päästään mutkattomasti. Temppelissä vilahtelee taas jotain. Seuraa pikainen neuvonpito, ja sitten noustaan suojista patsaalle ryntäystä varten.

Samaan hengenvetoon temppelissä piileskelleet örkit ryntäävät vastaan. Niitä tulee ensi aallossa 16 ja takana näkyy heiluvan lisää. Patsaalle pääsystä ei ole puhettakaan ja ryhmä käy epätoivoiseen taistoon ylivoimaa vastaan. Alku sujuu mukavasti: Meremehad vaivuttaa viisi örkkiä uneen ja muut suorittavat hiukan apuharvennusta. Sitten homma repeää käsistä: sotilaat putoilevat verisinä myttyinä tantereeseen yksi toisensa jälkeen kapteeni Almonia lukuunottamatta, joka taistelee niinkuin kunnon kansallissosialistin tulee. Hänen ryhmänsä parantajana ollut Yrm pitää myös puolensa pitkään, mutta sortuu lopulta lauman jalkoihin. Torin toisella laidalla miekka, nuija ja kirves niittävät hirvittävää satoa ja seikkailijoiden eteen muodostuu kaari kaatuneita örkkejä, mutta sekään ei näytä riittävän. Oromor isketään maahan ja Galanor ja Hunor seisovat selät vastakkain lähes kymmenen örkkiä vastassaan, kun tapahtuu ihme: taivaalta laskeutuu valoilmiö, josta sataa miehen pään kokoisia jääkimpaleita örkkien apujoukkojen niskaan. Tuho on lähes totaalinen. Henkiinjääneet örkit pakenevat rääkyen temppelin suojiin ja valopallossa matkaava Humphin(!) laskeutuu alemmaksi, lähettäen samalla ryöpyn taikanuolia örkkien perään. "Te voittekin jatkaa tästä" hän sanoo poistuessaan taivaalle yhtä äkillisesti kuin tulikin.

Galanor käyttää mahtinsa viimeiset rippeet kääpiöiden hengen pelastamiseen. Yrm jää edelleen makaamaan koomaan, mutta Oromor pääsee huojuen jaloilleen, vaikka näyttääkin enemmän kuolleelta kuin elävältä. Meremehad purkaa näkymättömyytensä ja liittyy pöllämystyneeseen joukkoon torilla. Örkit ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen, joten rikkinäinen ryhmä alkaa suorittamaan varsinaista tehtäväänsä. Hunor nostetaan patsaan jalustalle, jossa hän muiden ohjeiden avulla onnistuu sulattamaan metallia sen verran, että esiin tulee mustateräinen miekka. Kun hän ottaa sen käteensä, hän tuntee oudon voiman virtaavan lävitseen ja käskevän häntä tekemään jotain kaupungin puhdistamiseksi. Alkaa myös sataa, ja sade syövyttää hiljalleen rauniot mutaan.

Galanor vetäytyy Yrmin kanssa temppelin "hyvään huoneeseen" rukoilemaan. Muut menevät järven rantaan ja kokeilevat miekan vaikutusta veteen: ei vaikutusta. Sitten edetään kolmen viimeisen pystyssä olevan rakennuksen luokse, jossa aikaisempi ryhmä kohtasi luurankomunkit. Talli on edelleen tyhjillään. Pieneen, järveä lähinnä olevaan taloon ei päästä lainkaan; sen eteen ilmestyy viittapukuinen hahmo, joka siirtää Hunorin kaupungin toiselle laidalle ja kapteenin viitisen metriä ilmaan. Laskeutuminen ei ole kovin tyylikäs. Hahmo ei kuitenkaan vahingoita ketään.

Sitten yritetään munkkien taloa. Hunor kolkuttaa ovelle miekka kädessä ja vieressä seisova Oromor näkee oven avautuessa, että munkit ovat todellisuudessa edelleen luurankoja. "Munkit" yrittävät repiä Hunorin sisään rakennukseen, ja onnistuvatkin siinä hetken jälkeen. Kapteeni ryntää avuksi ja ovi sulkeutuu kaksikon takana. Henkihieverissä oleva Oromor ja Meremehad lähtevät juoksemaan temppelille hakeakseen Galanoria avuksi. Talon sisällä on pimeää, mutta Hunorin oma maaginen miekka syttyy liekkeihin, valaisten peräti viisi paholaismunkkia jotka ovat käymässä kimppuun. Kun Hunor yrittää antaa tulisen miekkansa kapteenille, jotta molemmille olisi tehokas ase, liekit sammuvat ja kapteeni ojentaa sen samantien takaisin tässä tilannekomiikan pikaväläyksessä. Sitten alkaakin taisto. Musta miekka saa jokaisella osumalla aikaan yhden munkin katoamisen olemattomiin, mutta munkkien luiset kädet repivät ilkeitä haavoja Hunoriin. Kapteeni, jolla ei ole vastustajiin tepsivää asetta, yrittää vääntää oven auki mutta hänet viskataan päin seinää ja kolauksesta lähtee taju.

Hunor perääntyy taistellen kohti ovea. Munkkien määrä vähenee kahteen, mutta verenhukka alkaa heikentää myös kelpo vänrikkiä. Hän on selkä ovea vasten, kun sitä yhtäkkiä ryskytetään toiselta puolelta - apujoukot ovat saapuneet! Ovi saadaan auki, Hunor perääntyy ulos ja saa Galanorin rinnalleen taisteluun. Muutaman onnekkaan sivalluksen jälkeen viimeinenkin luuranko katoaa ja sankarit lysähtävät loppuunajettuina maahan keräämään voimia. Hiukan toivuttuaan he ryntäävät noutamaan kapteenin sisältä, ja tämä onnistuu ilman kommelluksia. Galanor onnistuu virvoittamaan Almonin, ja kaiken ratkaisua aavisteleva joukko kokoaa itsensä vielä viimeiseen ponnistukseen, muistellen Galanorin vanhoista kirjoista kääntämiä ohjeita pahuuden poistamiseksi. He tutkivat talon varoen, ja sen perältä löytyy perin vastenmielinen näky: kirkkosali täynnä kuollutta ja mädäntynyttä kirkkoväkeä. Alttarin takana oleva taulu, samoin kuin kaikki jumalanpalvelusvälineet, on häväisty ja runneltu. Niiden joukosta löytyy kuitenkin aivan ehjä avain.

Seurue palaa ulos ja kokeilee avainta pienen rakennuksen lukkoon. Massiiviset ovet aukenevat ja sisältä paljastuu krypta, jonka karujen kiviseinien sisällä on vain yksi arkku. Arkusta löytyy ruumis, jonka pappi siunaa. Samassa talon katosta alkaa tippua vettä ja se alkaa sulaa. Ryhmä siirtyy takaisin kirkkoon ja Galanor siunaa myös sen, samanlaisin seurauksin. Lopulta sankarit seisovat kaivon vieressä kylmässä sateessa, katsellen kuinka koko kaupunki suurta temppeliä lukuunottamatta sulaa osaksi mutaista maata. Järven vesikin alkaa hiljakseen palautua terveemmän väriseksi. Koska kukaan ei ole kovin hyvässä voinnissa, päätetään vetäytyä temppelin hyvän huoneen suojiin keräämään voimia ennen kotimatkaa; tässä kunnossa melkein mikä hyvänsä vastus voisi koitua kohtalokkaaksi. Taas kerran nämä ihmiset, kääpiöt ja haltiat ovat onnistuneet liki mahdottomassa tehtävässä. Taas kerran hinta on ollut kallis.

(To be continued...)

Journals from the year 327:

Hammer I - Hammer II - Alturiak - Ches

[ Front Page - Tollund - Fairport - Greenwood - Misc. Persons - Group - Who Is Who - Graveyard - Rumours ]