Passiivisen tupakoinnin haittoja pyritään rajoittamaan tupakointia säätelevällä lainsäädännöllä.

Passiivisella tupakoinnilla tarkoitetaan tahdotonta alistumista tupakan tuomalle savulle. Passiivinen tupakoitsija saa tupakan savua elimistöönsä pienemmän määrän kuin tupakoitsija, mutta voi alistua samoihin sairauksiin. Savuketta poltettaessa syntyvä savu jakaantuu päävirran savuun ja sivuvirran savuun. Päävirran savun tupakoitsija imee sisäänsä, sivuvirran savua kehittyy tupakan palaessa palamispäästä. Savuketta polttaessa sivuvirran savua syntyy huomattavasti enemmän kuin päävirran savua.

Passiivinen tupakointi on haitallista erityisesti astmaatikoille, joille tupakansavu voi aiheuttaa astmaoireiden pahenemista. Työpaikalla tupakansavulle altistumisen on todettu lisäävän aikuisten hengitysvaikeuksia ja astmaa. Tupakointi kotona voi kaksinkertaistaa lapsen sairastamien tartuntatautien määrän. Tyypillisiä tupakansavulle altistumisesta johtuvia sairauksia lapsilla ovat keuhkoputkentulehdus sekä välikorvantulehdus ja sen aiheuttama liimakorva.

Monien asiantuntijoiden ja tutkimusten mukaan myös passiivisella tupakoinnilla on selvä yhteys keuhkosyöpään. Myös toisenlaisia väitteitä on. Maailman terveysjärjestön WHO:n raportti (jonka järjestö pimitti) osoittaa, ettei ns. passiivinen tupakointi aiheuta syöpää. Selvityksessä tutkitaan 650:tä keuhkosyöpäpotilasta ja 1542:ta tervettä ihmistä seitsemästä Euroopan maasta. Tutkitut ovat kasvaneet, elävät tai työskentelevät tupakoitsijoiden kanssa. Raportin mukaan ei ole olemassa tilastollista näyttöä siitä, että passiivinen tupakointi aiheuttaisi keuhkosyöpää.