|
kirjoittajalle
kirjasto
sivusto |
Kirjoitettua Ajattelen satunnaisesti. Tänne kokoan muutamia kirjoituksiani, joihin olet saattanut törmätä myös keskustelufoorumeissa. :: 23.7.2003
FinFanFun - Sulkakynä OotP ja ficcarin näkökulma Viidennen kirjan järkäle on luettu täälläkin; alkukankeuden jälkeen ahmaisin sen lopulta nopeasti. Syy nopeuteen oli kuitenkin pikemmin uteliaisuus siitä, mitä uutta kirja tuo ficcimaailmaan kuin se, että tarina olisi ollut erityisen mukaansatempaava. Puhtaasti kirjallisesta näkökulmasta arvioiden OotP oli rakenteeltaan kömpelö, selittelevä, alleviivaava ja ennen kaikkea ylipitkä teos. Mutta se on kuitenkin Harry Potteria, mikä merkitsee minulle paljon muutakin kuin Rowlingin tähänastiset viisi kirjaa. Myönnän eläväni fanonin* maailmassa, jonka merkittävimmän osan muodostaa fanfiction. Luettuani kirjan olin itse asiassa hämmästynyt siitä, miten vähän Rowlingin sana poikkeaa tähän mennessä syntyneestä fanonista. Jotkut yksityiskohdat pistivät jopa miettimään, kuka oli oikeastaan kopioinut ketä! Mm. Ginnyn hahmomuutos sekä Cho Changin osoittautuminen ohimeneväksi kilahdukseksi ovat hämmästyttävän yksimielisiä fanonin yleisten linjojen kanssa. Sukellus Kalkaroksen pahimpaan nuoruusmuistoon oli niin ikään kuin olisi fanfictionia lukenut - kaiken kaikkiaan se oli yksi suosikkijaksoistani kirjassa. Olin etukäteen odottanut viidennen kirjan mullistavan ja uudistavan HP-ficcimaailmaa. Mutta kirjassa - niin luvattoman pitkä kuin se olikin - tapahtui niin vähän, että fanon tulee säilynemään lähes entisellään. Voldie on siis tullut takaisin, mutta eikös se tiedetty jo kolme vuotta sitten, kun suljimme Liekehtivän pikarin kannet? Sirius on kuollut, mutta mikään ei liene ficcarille niin helppoa kuin hahmon kuolleista herättäminen - eikä sen koommin Rowlingillekaan, niin avoimeksi hän jätti mahdollisuudet Siriuksen ylösnousemukselle. Uusia hahmoja saatiin roppakaupalla, mikä varmasti piristää paritusmarkkinoita. Hermione ja Ron ovat OotP:n jälkeen selvääkin selvempi canon-pari, mutta Chon osoittauduttua lehmäksi kirjailijalla on kova työ parittaa Harry jollekulle. Muutamat kohdat viittailivat niin vahvasti Weasleyn nuorimmaiseen, että aloin tosissani pelätä Harry/Ginny -ratkaisua. Malfoy vietiin orjallisen canonmaisena hahmona alusta loppuun, mikä on toisaalta sääli, sillä nahkahousu-Dracon veljeily Rohkelikkojen kanssa on tuonut miellyttävää lisämakua ficcimaailmaan. Mutta ilmeisesti Malfoyn kohtalona on pysyä yksiulotteisen ilkeänä hahmona kirjasarjan loppuun asti. * * * jälkikommenteissa heräsi keskustelua Dracon hahmosta Rowlingin kirjoissa... |
|